tiistai 27. syyskuuta 2011

Sairaasti tr*****ista

DISCLAIMER: Kirjoitin ja julkaisin tämän tekstin melkein kuusi vuotta sitten. Mielipiteeni ovat sittemmin muuttuneet monilta osin, eikä tämä teksti vastaa nykyisiä näkemyksiäni. Oikeastaan tämäntyyppiset ajatukset ovat tosi vahingollisia transsukupuolisille monin tavoin, ja aion jossain vaiheessa kirjoittaa pidemmän tekstin siitä, miten ja miksi. En halua poistaa tekstiä kokonaan, koska se toisaalta toimii hyvänä muistutuksena siitä, että ihmiset ja näiden näkemykset muuttuvat. Päädyin kuitenkin sensuroimaan aikoinaan käyttämäni t-slurrin otsikosta ja itse tekstistä, koska sen reclaimaaminen ei ole minun oikeuteni ja koska erityisesti sen varsinainen kohde - transnaiset ja muut AMAB-transihmiset - joutuvat muutenkin lukemaan ja kuulemaan sitä ihan liikaa.

-Sade, 11.8.2017

-----

Tyypillinen transsukupuolisten oikeuksia ajavien vaatimus on transsukupuolisuuden poistaminen sairausluokituksesta, ja lähtökohtaisesti olen aina ollut valmis nousemaan sisarusten kanssa barrikadeille tämän tavoitteen puolesta. Tuntuu kuitenkin vähän siltä, että olemme kollektiivisesti astelleet homoansaan! Seksuaalivähemmistöt ja sukupuolivähemmistöt niputetaan niin usein samaan mappiin, että alamme itsekin uskoa tätä lokerointia. Niinpä jos seksuaalinen suuntautuminen ei ole sairaus (mitä se tietenkään ei ole, eihän sitä tarvitse hoitaa!), transsukupuolisuuskaan ei saa olla. Koska seksuaalivähemmistöjen vapaus!

Olen viime aikoina miettinyt paljon suhdettani transsukupuolisuuteen, ruumiillisuuteen ja lääketieteeseen. Kyseessä on psykofyysinen tila, joka aiheuttaa sosiaalista epävarmuutta, ahdistustiloja, enemmän tai vähemmän kroonista dysforiaa ja tutkimusten mukaan lisää itsemurhariskiäni huikeasti. Tutkitusti tehokkaita oireiden lievittäjiä ovat hormonihoidot, erilaiset leikkaukset soveltuvilta osin ja oman sukupuolikokemuksen ilmentäminen ja ympäröivältä yhteisöltä saatu validaatio.

Wikipedia-artikkeli sairaudesta määrittelee sanaa seuraavasti: "Sairaus (lat. morbus, kreik. nosos, engl. disease) on fyysisen tai psyykkisen rakenteen tai toiminnan poikkeavuus, joka aiheuttaa yksilölle tai hänen ympäristölleen tilapäistä tai pysyvää haittaa tai toiminnanvajavuutta."

Transsukupuolisuus on selkeä poikkeavuus, siitä on etenkin hoitamattomana selkeää haittaa ja/tai toiminnan vajavuutta ja siihen on olemassa tutkitusti tehokkaita hoitokeinoja. Miten vitussa kyseessä voisi olla olematta sairaus?

Toisaalta taas YK:n 13. joulukuuta 2006 hyväksymässä Yleissopimuksessa vammaisten henkilöiden oikeuksista (Convention on the Rights of Persons with Disabilities) vammaisuus määritellään seuraavalla tavalla: "Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa."

Tämänkin määritelmän transsukupuolisuus täyttää, useimmiten jopa hoidettuna. Kuitenkin vammaiseksi määrittely varmaan kiukuttaisi useimpia kanssatransujani vielä enemmän kuin sairausluokitus! Mielestäni tämä kertoo enemmän suhtautumisesta sairauteen ja vammaisuuteen kuin transsukupuolisuuteen. Emme halua olla sairaita tai vammaisia, koska sairaus ja vammaisuus hävettävät. Sairaus ja vammaisuus tekevät ihmisen epätäydelliseksi, ja sitäpaitsi on mahdollista että ne tarttuvat! Pois mokomat assosiaatiot!

Jos transsukupuolisuus ei ole sairaus, miksi vitussa me hoidetaan sitä? Ei, siitä ei parannuta eikä tarvitse parantua, mutta oireita voi kontrolloida. Esimerkiksi minä tulen tarvitsemaan koko elämän kestävää hormonilääkitystä - mut ei tää oo sairaus en tahdo en kykene!

On täysin epäloogista sekä vaatia parempia hoitoja helpommin että rummuttaa sairausluokituksen poistamisen puolesta. Joo, ehkä tää ei sinne mielenterveysongelmiin kuulu, mutta toisaalta siitä huutelukin on vähän kyseenalaista mielenterveysongelmien stigman suhteen - ei kai me nyt mitään hulluja olla!

Kaikki tämä implikoi, että krooninen sairaus ja vammaisuus ovat jotenkin hävettäviä asioita, ja että sairaat ja vammaiset eivät ole ihan täysvaltaisia ihmisiä. Ei vaan voi olla mitään muuta syytä niin kiihkeästi rimpuilla eroon kyseisistä assosiaatioista. Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että eri identiteettiryhmien välillä vallitsee voimakkaita häpeän ja alemmuuden hierarkioita - hetskut dissaa homoja, homot dissaa tr****ja, tr****t dissaa sairaita ja vammaisia jne.

Kuten Freukkarit sen sanovat:
sillä kaikki tarvii jonkun itseänsä huonomman
kaikki tarvii jonkun jota sopii paheksua
jonkun heikomman tai köyhemmän tai mutakuonomman
ja ellet löydä ketään muuta, halveksithan mua

---

Mä ainakin oon sairas. Joskus toivon etten olisi. Mutta on ihan turha miettiä, mitä olisin jos en olis transu - niinkuin on ihan turha miettiä mitä ihminen, jolla on tenniskyynärpää, olis ilman sairauttaan tai Crohnin tautia sairastava ilman omaansa. Nää on asioita, joiden kanssa me eletään. Ne ei tee meistä sen huonompia tai parempia kuin terveetkään. Yksi modernin länsimaisen sivistysvaltion ihania puolia on se, että sairauksien kanssa on mahdollista elää ihan täysipainoisesti, antamatta sairauden määritellä itseään sen enempää kuin just ite tykkää.

Oon sairas ja ylpeä siitä.