tiistai 27. syyskuuta 2011

Sairaasti transuista

Tyypillinen transsukupuolisten oikeuksia ajavien vaatimus on transsukupuolisuuden poistaminen sairausluokituksesta, ja lähtökohtaisesti olen aina ollut valmis nousemaan sisarusten kanssa barrikadeille tämän tavoitteen puolesta. Tuntuu kuitenkin vähän siltä, että olemme kollektiivisesti astelleet homoansaan! Seksuaalivähemmistöt ja sukupuolivähemmistöt niputetaan niin usein samaan mappiin, että alamme itsekin uskoa tätä lokerointia. Niinpä jos seksuaalinen suuntautuminen ei ole sairaus (mitä se tietenkään ei ole, eihän sitä tarvitse hoitaa!), transsukupuolisuuskaan ei saa olla. Koska seksuaalivähemmistöjen vapaus!

Olen viime aikoina miettinyt paljon suhdettani transsukupuolisuuteen, ruumiillisuuteen ja lääketieteeseen. Kyseessä on psykofyysinen tila, joka aiheuttaa sosiaalista epävarmuutta, ahdistustiloja, enemmän tai vähemmän kroonista dysforiaa ja tutkimusten mukaan lisää itsemurhariskiäni huikeasti. Tutkitusti tehokkaita oireiden lievittäjiä ovat hormonihoidot, erilaiset leikkaukset soveltuvilta osin ja oman sukupuolikokemuksen ilmentäminen ja ympäröivältä yhteisöltä saatu validaatio.

Wikipedia-artikkeli sairaudesta määrittelee sanaa seuraavasti: "Sairaus (lat. morbus, kreik. nosos, engl. disease) on fyysisen tai psyykkisen rakenteen tai toiminnan poikkeavuus, joka aiheuttaa yksilölle tai hänen ympäristölleen tilapäistä tai pysyvää haittaa tai toiminnanvajavuutta."

Transsukupuolisuus on selkeä poikkeavuus, siitä on etenkin hoitamattomana selkeää haittaa ja/tai toiminnan vajavuutta ja siihen on olemassa tutkitusti tehokkaita hoitokeinoja. Miten vitussa kyseessä voisi olla olematta sairaus?

Toisaalta taas YK:n 13. joulukuuta 2006 hyväksymässä Yleissopimuksessa vammaisten henkilöiden oikeuksista (Convention on the Rights of Persons with Disabilities) vammaisuus määritellään seuraavalla tavalla: "Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa."

Tämänkin määritelmän transsukupuolisuus täyttää, useimmiten jopa hoidettuna. Kuitenkin vammaiseksi määrittely varmaan kiukuttaisi useimpia kanssatransujani vielä enemmän kuin sairausluokitus! Mielestäni tämä kertoo enemmän suhtautumisesta sairauteen ja vammaisuuteen kuin transsukupuolisuuteen. Emme halua olla sairaita tai vammaisia, koska sairaus ja vammaisuus hävettävät. Sairaus ja vammaisuus tekevät ihmisen epätäydelliseksi, ja sitäpaitsi on mahdollista että ne tarttuvat! Pois mokomat assosiaatiot!

Jos transsukupuolisuus ei ole sairaus, miksi vitussa me hoidetaan sitä? Ei, siitä ei parannuta eikä tarvitse parantua, mutta oireita voi kontrolloida. Esimerkiksi minä tulen tarvitsemaan koko elämän kestävää hormonilääkitystä - mut ei tää oo sairaus en tahdo en kykene!

On täysin epäloogista sekä vaatia parempia hoitoja helpommin että rummuttaa sairausluokituksen poistamisen puolesta. Joo, ehkä tää ei sinne mielenterveysongelmiin kuulu, mutta toisaalta siitä huutelukin on vähän kyseenalaista mielenterveysongelmien stigman suhteen - ei kai me nyt mitään hulluja olla!

Kaikki tämä implikoi, että krooninen sairaus ja vammaisuus ovat jotenkin hävettäviä asioita, ja että sairaat ja vammaiset eivät ole ihan täysvaltaisia ihmisiä. Ei vaan voi olla mitään muuta syytä niin kiihkeästi rimpuilla eroon kyseisistä assosiaatioista. Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että eri identiteettiryhmien välillä vallitsee voimakkaita häpeän ja alemmuuden hierarkioita - hetskut dissaa homoja, homot dissaa transuja, transut dissaa sairaita ja vammaisia jne.

Kuten Freukkarit sen sanovat:
sillä kaikki tarvii jonkun itseänsä huonomman
kaikki tarvii jonkun jota sopii paheksua
jonkun heikomman tai köyhemmän tai mutakuonomman
ja ellet löydä ketään muuta, halveksithan mua

---

Mä ainakin oon sairas. Joskus toivon etten olisi. Mutta on ihan turha miettiä, mitä olisin jos en olis transu - niinkuin on ihan turha miettiä mitä ihminen, jolla on tenniskyynärpää, olis ilman sairauttaan tai Crohnin tautia sairastava ilman omaansa. Nää on asioita, joiden kanssa me eletään. Ne ei tee meistä sen huonompia tai parempia kuin terveetkään. Yksi modernin länsimaisen sivistysvaltion ihania puolia on se, että sairauksien kanssa on mahdollista elää ihan täysipainoisesti, antamatta sairauden määritellä itseään sen enempää kuin just ite tykkää.

Oon sairas ja ylpeä siitä.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

1940-luvun jäänteitä arjessamme

Erinäisissä valtioissa on ollut (ja joissain on yhä) tapana pakkosterilisoida erinäisiä vähemmistöjä, joiden ei ole joko haluttu levittävän geenisaastaansa tulevien sukupolvien keskuuteen tai joiden seksuaalisuutta on haluttu hillitä muista syistä. Nykyään ollaan enimmäkseen yhtä mieltä siitä, että tällainen käytäntö on barbaarinen ja paheksuttava (seksuaalirikollisten kemiallisesta kastraatiosta toki keskustellaan kiihkeästi, mutta se on vähän eri asia). Vai ollaanko?

Suomessa ei pakkosterilisoida vammaisia, homoja eikä perinnöllisiä sairauksia kantavia. Lakiin on kuitenkin kirjattu pykälä transsukupuolisten pakkosterilisaatiosta.

Tässä vaiheessa useimpien järkevien ihmisten reaktio on: "Mitä vittua!?!!?!"

Kuulitte oikein. "Laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta" määrää, että saadakseen kohdesukupuolensa lainvoimaisesti vahvistettua transsukupuolinen henkilö "esittää lääketieteellisen selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja että hän elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa sekä siitä, että hänet on steriloitu tai että hän muusta syystä on lisääntymiskyvytön". 


Ainoa selitys tälle käsittämättömälle vaatimukselle on, että olisi byrokraattisesti ikävää, jos mies synnyttäisi lapsen tai nainen tulisi tunnustetuksi isäksi. MITÄÄN muita perusteita ei ole, eikä voi olla.  


Hei tyypit, tää on oikeesti ihmisoikeusloukkaus, ja on ihan naurettavaa, että tän tyyppinen pykälä säilytetään muuten suhteellisen asiallisessa laissa, joka takaa ihmisille oikeudet omaan sukupuoleensa. Tehtäiskö tälle jotain?


Loppukaneetti: Joo, oon itse transu. Oma lehmä ei kuitenkaan ole ojassa - mä olen ihan iloinen päästessäni eroon lisääntymiskyvystäni, kun ei tuo biologinen lastenhankinta sovi pirtaani. Se, että asia on mun kohdallani ok, ei kuitenkaan tee siitä hyvää ja kaunista kaikkien kohdalla, ideologisesta tasosta puhumattakaan. On täysin käsittämätöntä ja sietämätöntä, että vielä 2010-luvulla Eurooppalaisena sivistysvaltiona itseään pitävässä maassa vaaditaan ihmisiä luopumaan lisääntymiskyvystään VITTU BYROKRAATTISISTA SYISTÄ. Miettikääpä vähän!

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Polyamoria islamisaatiota, kissat koiria

Persulasta kajahtaa. Tällä kertaa liikkeellä nuorisojärjestö, jolta onkin totuttu odottamaan mitä ihmeellisimpiä aivopieruja. PS-nuorten mielestä vihreiden nuorten toive moniavioisuuden sallimisesta on osa laajempaa Euroopan islamisaatiopyrkimystä.

Ja tottahan se on. Itse elän suhteessa kolmen miehen kanssa, ja olen tunnetusti piinkova muslimi ja islamisti. Eikun hetkinen, mites se nyt meni? Voisko vaikka olla niin, että monoteistiset aavikkouskonnot eivät hyväksyisi transsukupuolista homoseksualistia minkäänlaisessa suhdetilanteessa, ja että monisuhteisella elämäntavallani ei olekaan minkään valtakunnan tekemistä minkään uskonnon kanssa, missään? No ei tietenkään, koska islamisaatio.

Persunuorten väittämä on täyttä puppua jo ihan senkin takia, ettei ole olemassa mitään islamisaatiota. Islamisaation uhka on uusi juutalaisuus, jolla äärioikeisto koittaa saada kansan yhdistymään ulkopuolista kuviteltua vihollista vastaan. Kansallismielisyyttä on helppo ohjata ja kontrolloida.

Jos nyt kuitenkin leikitään hetken aikaa, että on olemassa joku helvetin islamisaatiosalaliitto - miten ihmeessä moniavioisuuden salliminen edistäisi sitä mitenkään? Vihreiden nuorten ja vastaavien tahojen ajama avioliittolainsäädäntö on paitsi lukumääräneutraali, myös sukupuolineutraali, ja sallii moniavioisuuden koko kirjon kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan. Vaikea uskoa, että islamistiset partafundikset olisivat tällaisista suunnitelmista millään tavalla innoissaan.

Islamisaatiopelkoon kuuluu uskonnollisen kontrollin pelko. Kuitenkin persunuoret itse haluavat uskonnollista kontrollia harjoitettavan vastustaessaan sukupuolineutraalia avioliittolakia. Törkeää tekopyhyyttä, sanon minä! Tätä perustellaan "suomalaisella arvomaailmalla". Minä kuitenkin olen suomalainen, eikä minun arvomaailmaani todellakaan kuulu seksuaalivähemmistöjen syrjintä. Minun arvomaailmaani ei kuulu myöskään kansallismielisyys eikä persunuorten rakastaman "yhtenäiskulttuurin" käsitteen viljely kuin se olisi haluttava ja tavoiteltava asia. Sanoudun jyrkästi irti perussuomalaisista arvoista. Haluan pohjoismaiset, modernit arvot.

Uutisen kommenttiosiossa vilisee nokkelia kommentteja siitä, kuinka moniavioisuutta "ei tarvita Suomeen" tai kuinka moniavioisuuden salliminen johtaisi naisten sortoon, pakotukseen ja tasa-arvon heikentymiseen. Valistuneimmat toteavat, että saahan sitä keskenään elää miten tahtoo, muttei sille mitään laillista asemaa tarvita. Laillisten moniliittojen puute ei tosiaankaan estä ihmisiä elämästä monisuhteissa - käytännön moniavioisuutta meillä jo on, tarvittiin sitä tai ei. Naisten sorto uskonnollisin syin ei myöskään vaadi lainvoimaista avioliittoa - itseasiassa suomalainen avioliittolainsäädäntö ei mahdollista mitään sellaista uutta sorron muotoa, joka ei olisi mahdollinen avioliiton ulkopuolellakin. Päin vastoin, avioliittolaki on muovattu nimenomaan turvaamaan puolisoiden oikeudet esimerkiksi erotilanteissa. Näitä oikeuksia ei epävirallisessa moniliitossa ole muilla kuin kahdella osapuolella. Jos siis oikeasti halutaan parantaa uskonnollisen moniavioisuuden vaikutuspiirissä elävien naisten asemaa, olisi laillinen moniavioisuus mahdollistettava viipymättä!

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Nainen, älä kerjää raiskausta!

Ritva Elomaa raiskauksesta nettiHesarissa.

Sosiaalisessa mediassa on SlutWalk-tapahtuman rantauduttua Suomeen ollut paljon keskustelua siitä, onko okei sanoa naiselle, että paljastava pukeutuminen tms. lisää raiskatuksi tulemisen riskiä. Sanomisen puolustajat ovat sitä mieltä, että he vain kertovat naiiveille naisparoille, millainen tämä paha maailma on, ja miten siinä voisi olla helpompi tulla toimeen. Me sanomisesta riehaantuvat feministit olemme sitä mieltä, että tällainen "ystävällinen sanominen" on paitsi törkeän alentuvaa, myös antaa viestin siitä, että raiskaus on pääasiassa uhrin ongelma, eikä maailman pahuuteen voi mitenkään vaikuttaa. Kiva.

Yleisellä tasolla on toki ihan jees opettaa ihmisiä tunnistamaan ja välttämään uhkaavia tilanteita, mutta miksi helvetissä näitä markkinoidaan naisille "raiskausten ehkäisyyn" eikä esimerkiksi humalaisille miehille "hakatuksi tulemisen ehkäisyyn"? Koska neuvot "raiskausten ehkäisemiseksi" ovat suurimmalta osin väline pelotella naiset käyttäytymään patriarkaalisten normien mukaisesti - olemaan hiljaisia, sieviä ja siveitä. Kun sanomme naiselle, että tämä voi vaikuttaa raiskatuksi tulemisen riskiin esimerkiksi olemalla lähtemättä tuntemattoman miehen mukaan, sanomme samalla miehille, että jos tuntematon humalainen nainen lähtee mukaasi, ei ole ainakaan kokonaan oma vikasi jos raiskaat. Ja näin ei vaan jumalauta voi olla! Ilman muuta on vitun tyhmää lähteä tuntemattoman mukaan kännissä, mutta kelatkaa nyt oikeasti, millaisia signaaleja annatte. Raiskauskulttuuria ei koskaan saada murrettua, jos raiskaus on ensisijaisesti uhrin vastuulla.

Tällainen uutisointi kätevästi unohtaa sen, että suurin osa raiskauksista on tuttujen tekemiä ja tapahtuu näennäisen turvallisessa ympäristössä neljän seinän sisällä. Naiset voivatkin erinomaisesti vähentää raiskatuksi tulemisen riskiä olemalla seurustelematta, menemättä naimisiin tai asumatta yhdessä kumppanin kanssa. Tähän kuitenkaan emme naisia kehota, koska se ei ole maskuliinisen hegemonian intressien mukaista, toisin kuin naisten pelottelu pysymään kotona tai olemaan aina selvin päin.


Raivosta tutisemaan minut saa Ritva Elomaan kommentti siitä, että kaikki raiskauksen uhrit eivät ole naisia: "Niitä tapahtuu miehille, naisille, heteroille, homoille, nuorille ja vanhoille. Ihan kaikille." Tapahtuu. Ihan kuin raiskaus olisi joku vitun persoonaton luonnonvoima. Raiskaukset eivät tapahdu itsestään. Niitä tehdään. Raiskaaja on ihminen, eikä välttämättä mitenkään erityisen poikkeuksellinen ihminen. Tavalliset perheenisät ja -äidit, koululaiset, apteekkarit ja lasinpuhaltajat raiskaavat. Me raiskaamme. Syytämme mielellämme vieraita kulttuureja, kun ulkomaalainen syyllistyy raiskaukseen. Pitäisi kuitenkin ottaa rikka omastakin silmästä. Meidän kulttuurimme kasvattaa raiskaajia. Meidän kulttuurimme kasvattaa raiskaajia. 


Lopuksi lainauksena Mikko Kähköseltä hyvä keino vähentää raiskausten riskiä: ÄLÄ RAISKAA!

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Paska ja sen syöminen

Kirjoitettuani muutaman kiukkuisen tekstin olen erinäisten mutkien kautta päätynyt miettimään itseäni ja tekemisiäni. Blogini aiheet tulevat ns. sydämestä - nämä asiat ovat tavalla tai toisella tärkeitä minulle, ja mikä oleellisempaa, yhteiskunnalle. Tiedän, ettei ole kyse triviaaleista asioista. Tiedän, että ihmisten kiinnostukset ja lahjakkuudet kohdistuvat eri asioihin, ja että se on hyvä. Kaikki eivät voi olla kaikkien alojen eksperttejä, ja jos kaikki olisivat matemaatikkoja, kukaan ei rakentaisi taloja. Kuitenkin salaa supatan itselleni, että puhuessani tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta en ole yhtä hyvä kuin vaikkapa Antti Ronkainen tämän puhuessa talouspolitiikasta tai Li Andersson, joka on huippu etenkin ympäristöpolitiikan saralla. Tämähän on nätisti sanottuna täyttä paskaa.

Me niin kutsutut vahvat ihmiset opimme varhaisessa vaiheessa olemaan ottamatta mukisematta paskaa vastaan keneltäkään - paitsi omalta itseltämme. Useimmat tuntemani älykkäät ihmiset ovat äärettömän introspektiivisiä ja itsekriittisiä, minä itse etunenässä (kyllä, pidän itseäni älykkäänä, hajotkaapa siihen). Tässä sinänsä ei ole mitään vikaa, päin vastoin, mutta jostain syystä itsen ollessa kyseessä analyysi on usein vääristynyttä ja kritiikki kohtuutonta. Mihin kaikkeen pystyisimmekään, ellemme itse tulisi itsemme tielle? Epäilemme itseämme, omia kykyjämme, vahvuuksiamme. Pelkäämme kanssaihmistemme torjuntaa ja halveksuntaa, mutta ennen kaikkea pelkäämme itseämme. Miksi helvetissä?

Tiedän olevani älykäs ja ymmärtäväni ihan vitun paljon niistä asioista, joista olen eniten kiinnostunut. Tiedän olevani hyvä tyyppi. Miksi ihmeessä arkailen sanoa mielipiteeni, tehdä ehdotuksia kanssaihmisille (joo joo, torjutuksi tuleminen on kamalaa, mutta siitä oikeesti pääsee yli aika nopeesti), ottaa vastuuta, kantaa vastuuta, astua rohkeasti eteenpäin kun on sen aika? Pahin viholliseni on minä itse. Tästä täytyy tehdä loppu, minun ja monen muun omalla kohdallaan.

Haastan kaikki kanssaihmiseni tekemään omassa elämässään hartiavoimin töitä tämän eteen. Meidän ei tarvitse kiitollisena ahmia kaikkea sitä paskaa, jota oma epävarmuutemme koittaa meille syöttää. Taistelkaa aktiivisesti sortajia vastaan myös oman päänne sisällä. Parantakaa itsenne voidaksenne parantaa maailman.

torstai 7. heinäkuuta 2011

Vääränväriset lapset ja nuoret

Yle uutisoi lasten ja nuorten kohtaamasta rasismista:

http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/07/lapset_ja_nuoret_tormaavat_yha_nakyvampaan_rasismiin_2707571.html

Huhupuheiden mukaan uutisen tutkimus perustuu 10 vuotta vanhoihin tutkimustuloksiin ja jadajada, mutta asia sinänsä on ajankohtainen, eikä mikään viittaa siihen, että rasismi olisi Suomessa vähentynyt. Ja tietty tämä asia vituttaa minua, mikä on ainoa välttämätön syy kirjoittaa mistään.

Lähdetään nyt siitä, että rasismi ja sen korkeakoulutetummat muodot "roturealismi" ja "maahanmuuttokriittisyys" ovat ns. PERSEESTÄ. Ihmisen ulkomuoto, kulttuuri ja äidinkieli ovat toisistaan riippumattomia, eivätkä kerro ihmisen käytöstavoista, työkyvykkyydestä tai -halukkuudesta mitään. Ei edes ole olemassa mitään ihmisrotuja, koska ulkomuodoltaan toisistaan poikkeavien ihmisryhmien välillä ei ole niin suuria eroja, että näitä erilaisia ulkomuotoja voitaisiin kutsua eri roduiksi.

Moderni mamukriittinen toki älähtää tässä vaiheessa, ettei suinkaan ole rasisti, sillä kritisoi vain kulttuurien luonnotonta sekoittumista, rajoittamatonta maahanmuuttoa tai jotain muuta epämääräistä paskaa, mutta 9/10 hompanssista ja mamukriittisestä alkaa kuitenkin heti omiensa pariin päästyään puhua neekereistä, hiekkaneekereistä ja sompansseista niin että vaahto pursuu suusta. Valitettavaa, jos se yksi kymmenesosa haluaisikin oikeasti keskustella kiihkottomasti maahanmuuton ongelmista, mutta kannattais sitten varmaan tehdä se muualla kuin Hommassa.

Vielä paljon rasismia kuvottavampi on kuitenkin uutisen käsittelemä spesifimpi ilmiö - se, että aikuiset ihmiset kiusaavat lapsia ja nuoria näiden ihonvärin tai äidinkielen varjolla. Voi KYRPÄ miten noloa ja vastenmielistä! Vaikka kuinka olis mamurealisti ja rotukriittinen, pitäisi nyt tajuta sen verran, että lasten ja nuorten annetaan olla. Kertoo paljon näistä isäm maan puollustajista, etteivät edes uskalla uhitella omanikäisilleen ja -kokoisilleen (paitsi ehkä joukolla pesismailojen kanssa). Heikompien kimppuun käyminen ei ole koskaan okei, ei edes vittu Persu-Suomessa!

---

Kaikkein surullisinta luettavaa oli uutissivun kommenttiosio, joka on täynnä rasismin hyväksyntää, hiljaista tai äänekkäämpää. Siis oikeasti mitä helvettiä! On vaikea olla kihisemättä kiukusta, kun valkoisen enemmistön edustajat itkevät siitä, kuinka he muka kohtaavat nyky-Suomessa jotain syrjintää ihonvärinsä takia. Hirvittävää paskaa, joka kumpuaa pääasiassa alitajuisesta pelosta oman hegemonisen aseman tuomien etuoikeuksien menettämisestä.

Nimimerkki niiin kommentoi: "Eipä ole ihme että rasismi lisääntyy, kun vaaditaan uskontojen mukana esim. juuri tätä rituaaliteurastuksen sallimista. Pikkuhiljaa nämä eri kulttuurit alkavat vaatimaan muita tapojansa hyväksytyksi, ympärileikkaukset ynnä muut."

On hyvin tyypillistä, että vähemmistön syrjintä koitetaan oikeuttaa väittämällä sitä vähemmistön omaksi syyksi - mitäs ovat vääränvärisiä? Eläinten kärsimystä lisäävää rituaaliteurastusta ei tietenkään pidä missään nimessä sallia, kuten ei myöskään homojen pahoinpitelyä (oli tekijänä sitten irlantilainen, italialainen, pohjalainen tai somali) tai muita barbaarisuuksia. Minä en kuitenkaan huutele kristittyjen lapsille solvauksia vain, koska jotkut kristityt aikuiset koittavat muuttaa yhteiskuntaa minun arvojeni vastaisilla tavoilla. Kohdistakaa kritiikkinne niihin, joihin se edes jollain tavalla liittyy, jumalavita!

Nimimerkki Sanokaapa totuus sanailee nokkelasti: "Tutustun mielelläni uusiin kulttuureihin - ulkomailla. En todellakaan mene tyrkyttämään suomalaisuuttani paikallisille, vaan minun tehtäväni on kunnioittaa heidän kulttuuriaan. Eikö se ole päivänselvää?"

Samalla tavalla kuin tummaihoinen lapsi Suomessa tyrkyttää ihan sikana sinulle omaa kulttuuriaan, tyrkytät sinä lomaillessasi omaa valkoisuuttasi muille. Erona on se, että lomalla sinä olet todennäköisesti paikallista kulttuuria halveksiva turistisika, kun taas Suomessa asuva tummaihoinen lapsi tai nuori koittaa todennäköisesti kaikin keinoin sopeutua ympäröivään yhteiskuntaan (joskus vanhempiensa vastustuksesta huolimatta).

Nimimerkki Meh: "Onhan rasismi ikävää, mutta pitäisi se nyt tajuta että se lisääntyy sitä mukaa kuin ulkomaalaisia tulee. Turha sitä on yrittää muuttaakaan."

Turha yrittää muuttaa maailmaa. Paska se on kuitenkin. Vitun ääliöt.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Suvaitsematon suvaitsevaisuus

Homma-foorumin ja kaiken maailman fascistipöllöjen retoriikassa on yleistynyt kaikkien pikkunatsien suosikkiargumentti, jonka mukaan "suvaitsevaisto"(1) onkin todellisuudessa "suvaitsematonta"(2), koska ei "suvaitse"(3) "suvaitsemattomuutta"(4). Sinänsähän tässä ei ole mitään huomionarvoista, koska kukaan järkevä ihminen ei kehitä hernettä nenään siitä, mitä fascistimarginaali kulloinkin keksii viljellä nokkelana sutkauksena. Ongelmaksi tämä kuitenkin muodostuu silloin, kun alitajuisesti siihen fiksujen laariin luokitellut ihmisetkin mölähtävät siitä, kuinka he kyllä suvaitsevat minun näkemykseni, miksen minä sitten fascistien. Avataan tässä nyt vähän sitä, mitä tämä suvaitsevaisuushelinä todellisuudessa pitää sisällään.

1) - "SUVAITSEVAISTO"

"Mokuttajan", "ituhipin" ja "vihervasemmiston" lisäksi yksi nettinatsien suosikkitermeistä, joskin toki nyt jo hieman poissa muodista. Tarkoittaa kaikkia, aivan kaikkia, jotka eivät vihaa homoja, neekereitä, hiekkaneekereitä, naisia, tai mikä nyt sattuikaan olemaan päivän kuuma vähemmistö. Suvaitsevaisto kehtaa vaatia, että muutkin kohtelisivat ihmisiä ensisijaisesti ihmisinä pelottavien vähemmistöryhmän edustajien sijaan. Suvaitsevaisto pitää yllä maailmanlaajuista salaliittoa, jonka tarkoitus on sotkea tämän pallomme meno ihan totaalisesti, synnyttää islamilainen maailmanvalta, jossa kivitetään naisia hengiltä, kaikki ovat homoja eikä kukaan puhu suomea. Suvaitsevaisto on vihollinen.

2) - "SUVAITSEMATON"

Tässä: Ei ole samaa mieltä hommalaisten etc. kanssa aivan kaikesta vaan erehtyy jopa kritisoimaan näitä. Nettinatsit ja uusfascistit ovat kyllä kärkkäitä haukkumaan ja syyttämään "vihervasemmistoa" kaikista yhteiskunnan ongelmista ja suunnattomasta pahuudesta. Ihminen, joka kritisoi persuja tai, luoja paratkoon, persujen äänestäjiä, on kuitenkin fasisti, demokratian vastainen, sananvapautta loukkaava ja suuri saatana noin ylipäätään. Tällainen marttyyrinviitta painaa varmaan aika paljon. Ei ihmekään, että oikeistokonservatiivi on kiukkuinen, päätä luultavasti särkee pahasti.

3) - "SUVAITA"

Niellä purematta, kompata, olla samaa mieltä, kannattaa.

4) - "SUVAITSEMATTOMUUS"

Irrationaalinen viha, joka kohdistuu milloin mihinkin vähemmistöön (tai enemmistöön), jonka nettinatsi, internetfascisti, uusklovnisti tai oikeistokonservatiivinpoikanen kokee itselleen uhaksi tai muuten vaan hurjan pelottavaksi. "Suvaitsemattomuus" koitetaan usein perustaa ns. järkiargumentteihin, mutta todellisuudessa taustalla piilee yleensä alitajuinen tuntemattoman pelko. Tämä pelko on sinänsä ihmiselle luonnollinen ominaisuus, joka liittynee reviirikamppailuun ja muuhun sellaiseen primitiiviseen säätöön, mutta nykymaailmassa sitä toivoisi, että tämän(kin)kaltainen barbarismi osattaisiin vähintään itsessä tunnistaa ja käsitellä järkevästi typerän panikoinnin sijaan.


Mikä on oma suhteeni suvaitsevaisuuteen? En pidä koko sanasta. On asioita, joita ei tule suvaita, nyt eikä tulevaisuudessa. Ahdasmielisyyttä, pelkoa ja vihaa on toki ymmärrettävä ja kanssaihmisiä autettava pääsemään niistä yli kaikin keinoin. Missään nimessä ei tule kuitenkaan minkään suvaitsevaisuuden nimissä kuvitella, että olisi ok syrjiä tai haluta syrjiä ihmisiä sellaisten ominaisuuksien perusteella, jotka eivät millään tavoin vaikuta toisten ihmisten mahdollisuuksiin ja onnistumisiin tässä maailmassa. Ihmisten lähtökohtaisen samanarvoisuuden tulee olla kaiken moraalin ja lainsäädännön pohjana. Vain se, millä tavalla kohtelemme toisiamme, saa vaikuttaa siihen, miten kohtelemme toisiamme.

Ainoa syy advokoida sellaisten ihmisten eriarvoisuutta, jotka eivät mitenkään toiminnallaan tai olemassaolollaan vahingoita toisia, on halu säilyttää maskuliininen, valkoinen, heteroseksuaalinen hegemonia nyt ja aina. Onko tämä se, mitä haluat? Onko tämä se tulevaisuus, johon pyrit? Kysympä vaan. 

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Arvoisa herra puhemies, nyt vittu oikeesti!

Olen noin suurin piirtein maailman huonoin pitämään blogeja, mutta kun kiukuttaa niin on pakko purkaa.

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Sukupuolineutraali+avioliittolaki+vaikeuksissa+eduskunnassa/1135267562439

Olen yrittänyt vääntää itseni solmulle tämän asian ympärille useita kertoja, mutten vain onnistu. En millään pysty käsittämään, miten ihmeessä ketään voi kiinnostaa, ketkä aikuiset ihmiset menevät keskenään naimisiin ja ketkä eivät. Silleen yhteiskunnallisella tasolla, juoruilu on toki aina kivaa.

Sukupuolineutraalin avioliittolain säätämisen pitäisi sivistysvaltiossa olla noin kaksi minuuttia kestävä muodollisuus. Ehkä muutaman minuutin voisi käyttää puheelle, jossa ihmetellään, miten tätä asiaa ei olla tultu hoitaneeksi jo aikoja sitten. Hetki helpottunutta röhönaurua, ja sen jälkeen kenenkään ei tarvitsisi ottaa tästä paiseita enää.

Valitettavasti emme elä sivistysvaltiossa.

En ole kuullut yhtäkään pätevää argumenttia sp-neutraalia avioliittoa vastaan. En ainuttakaan. Kaikki yritelmät tiivistyvät tavalla tai toisella siihen, että "mitään en ymmärrä ja vieraat jutut pelottaa niin helvetisti". Käytän nyt kuitenkin hieman blogitilaa näiden epäargumenttien repimiseen, koska olen aina tykännyt sanasta KUVAINRAASTAJA.

1. "Kirkon ei pitäisi joutua vihkimään ihmisiä vastoin oppejaan!"

-No älkää vihkikö, jumaliste. Ei kai se sen vaikeampaa ole. Kirkolla ei ole eikä saa olla monopolia avioliittoon, vaikka sillä nyt jostain syystä onkin osaoikeus kyseiseen instituutioon. Tämä oikeus voidaan myös ottaa pois, jos siitä tulee peppu liian kipeäksi. Minusta kuitenkin voidaan lähteä siitä, että kirkko ja valtio on erotettava kummankin omaksi hyväksi. Kyseisen haitallisen riippuvuussuhteen purkaminen ei saa kuitenkaan olla ehtona eikä oletuksena sp-neutraalille avioliittolaille, joka pitää säätää NYT.

2. "Homoadoptio ei käy, koska lapsella tulee olla isä ja äiti!"

-Ei ole mitään näyttöä siitä, että eri sukupuolta olevat vanhemmat tuottaisivat yhtään sen täyspäisempiä lapsia kuin samaa sukupuolta olevatkaan. Itseasiassa ei ole mitään näyttöä siitä, että kaksi kasvattajaa olisi parempi kuin useampi kasvattaja, pikemminkin päin vastoin. Pitääkö meidän säätää lapsen edun nimissä lukumääräneutraali pakkoavioliittolaki?

"Lapsi tarvitsee isän ja äidin" -retoriikan ainoa merkittävä pohja on freudilainen tarina, joka perustuu siihen, että kaikki pojat haluavat tappaa isänsä ja mennä naimisiin äitinsä kanssa ja tätä kautta kehittyy normaali heteroseksuaalinen, maskuliininen sukupuoli-identiteetti. Naisidentiteetti on tämän teorian pohjalta joka tapauksessa vajaa, viallinen ja ahdistunut, siitä ei saa normaalia millään. Ajatus siitä, että vielä 2010-luvulla annamme tämänkaltaisen, sinänsä mielenkiintoisen ja kiihottavan, intohimoisen fiktion vaikuttaa yhteiskunnallisiin rakenteisiin, on naurettava. Sp-neutraali avioliittolaki pitää säätää NYT.

3. "Ei sitä vaan voida hyväksyä, että kaks karvaista miestä tuhkaluukuttaa toisiaan!" -Olavi Mäenpää

-Tässä lienee kaikkien sp-neutraalia avioliittolakia vastustavien ainoa todellinen argumentti, jonka sievistelyä kaikki muut selittelyt sitten ovat. Anaaliseksi ahdistaa. Liian monta paljasta kullia samassa huoneessa, ei voida hyväksyä.

Tähän minulla on tarjota teille ilosanoma: Kenenkään ei ole pakko antaa karvaisen miehen laittaa itseään kakkoseen. Kenenkään ei tarvitse katsella paljaita kulleja jos ei halua. Kenenkään ei ole pakko naida homoa, ei kirkon alttarilla tai muuallakaan. Sukupuolineutraali avioliitto on siitä iloinen ja onnellinen asia, että se, kuten avioliitto nykyäänkin, perustuu sille yhdelle tärkeälle sanalle - "TAHDON".