tiistai 27. syyskuuta 2011

Sairaasti tr*****ista

DISCLAIMER: Kirjoitin ja julkaisin tämän tekstin melkein kuusi vuotta sitten. Mielipiteeni ovat sittemmin muuttuneet monilta osin, eikä tämä teksti vastaa nykyisiä näkemyksiäni. Oikeastaan tämäntyyppiset ajatukset ovat tosi vahingollisia transsukupuolisille monin tavoin, ja aion jossain vaiheessa kirjoittaa pidemmän tekstin siitä, miten ja miksi. En halua poistaa tekstiä kokonaan, koska se toisaalta toimii hyvänä muistutuksena siitä, että ihmiset ja näiden näkemykset muuttuvat. Päädyin kuitenkin sensuroimaan aikoinaan käyttämäni t-slurrin otsikosta ja itse tekstistä, koska sen reclaimaaminen ei ole minun oikeuteni ja koska erityisesti sen varsinainen kohde - transnaiset ja muut AMAB-transihmiset - joutuvat muutenkin lukemaan ja kuulemaan sitä ihan liikaa.

-Sade, 11.8.2017

-----

Tyypillinen transsukupuolisten oikeuksia ajavien vaatimus on transsukupuolisuuden poistaminen sairausluokituksesta, ja lähtökohtaisesti olen aina ollut valmis nousemaan sisarusten kanssa barrikadeille tämän tavoitteen puolesta. Tuntuu kuitenkin vähän siltä, että olemme kollektiivisesti astelleet homoansaan! Seksuaalivähemmistöt ja sukupuolivähemmistöt niputetaan niin usein samaan mappiin, että alamme itsekin uskoa tätä lokerointia. Niinpä jos seksuaalinen suuntautuminen ei ole sairaus (mitä se tietenkään ei ole, eihän sitä tarvitse hoitaa!), transsukupuolisuuskaan ei saa olla. Koska seksuaalivähemmistöjen vapaus!

Olen viime aikoina miettinyt paljon suhdettani transsukupuolisuuteen, ruumiillisuuteen ja lääketieteeseen. Kyseessä on psykofyysinen tila, joka aiheuttaa sosiaalista epävarmuutta, ahdistustiloja, enemmän tai vähemmän kroonista dysforiaa ja tutkimusten mukaan lisää itsemurhariskiäni huikeasti. Tutkitusti tehokkaita oireiden lievittäjiä ovat hormonihoidot, erilaiset leikkaukset soveltuvilta osin ja oman sukupuolikokemuksen ilmentäminen ja ympäröivältä yhteisöltä saatu validaatio.

Wikipedia-artikkeli sairaudesta määrittelee sanaa seuraavasti: "Sairaus (lat. morbus, kreik. nosos, engl. disease) on fyysisen tai psyykkisen rakenteen tai toiminnan poikkeavuus, joka aiheuttaa yksilölle tai hänen ympäristölleen tilapäistä tai pysyvää haittaa tai toiminnanvajavuutta."

Transsukupuolisuus on selkeä poikkeavuus, siitä on etenkin hoitamattomana selkeää haittaa ja/tai toiminnan vajavuutta ja siihen on olemassa tutkitusti tehokkaita hoitokeinoja. Miten vitussa kyseessä voisi olla olematta sairaus?

Toisaalta taas YK:n 13. joulukuuta 2006 hyväksymässä Yleissopimuksessa vammaisten henkilöiden oikeuksista (Convention on the Rights of Persons with Disabilities) vammaisuus määritellään seuraavalla tavalla: "Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa."

Tämänkin määritelmän transsukupuolisuus täyttää, useimmiten jopa hoidettuna. Kuitenkin vammaiseksi määrittely varmaan kiukuttaisi useimpia kanssatransujani vielä enemmän kuin sairausluokitus! Mielestäni tämä kertoo enemmän suhtautumisesta sairauteen ja vammaisuuteen kuin transsukupuolisuuteen. Emme halua olla sairaita tai vammaisia, koska sairaus ja vammaisuus hävettävät. Sairaus ja vammaisuus tekevät ihmisen epätäydelliseksi, ja sitäpaitsi on mahdollista että ne tarttuvat! Pois mokomat assosiaatiot!

Jos transsukupuolisuus ei ole sairaus, miksi vitussa me hoidetaan sitä? Ei, siitä ei parannuta eikä tarvitse parantua, mutta oireita voi kontrolloida. Esimerkiksi minä tulen tarvitsemaan koko elämän kestävää hormonilääkitystä - mut ei tää oo sairaus en tahdo en kykene!

On täysin epäloogista sekä vaatia parempia hoitoja helpommin että rummuttaa sairausluokituksen poistamisen puolesta. Joo, ehkä tää ei sinne mielenterveysongelmiin kuulu, mutta toisaalta siitä huutelukin on vähän kyseenalaista mielenterveysongelmien stigman suhteen - ei kai me nyt mitään hulluja olla!

Kaikki tämä implikoi, että krooninen sairaus ja vammaisuus ovat jotenkin hävettäviä asioita, ja että sairaat ja vammaiset eivät ole ihan täysvaltaisia ihmisiä. Ei vaan voi olla mitään muuta syytä niin kiihkeästi rimpuilla eroon kyseisistä assosiaatioista. Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että eri identiteettiryhmien välillä vallitsee voimakkaita häpeän ja alemmuuden hierarkioita - hetskut dissaa homoja, homot dissaa tr****ja, tr****t dissaa sairaita ja vammaisia jne.

Kuten Freukkarit sen sanovat:
sillä kaikki tarvii jonkun itseänsä huonomman
kaikki tarvii jonkun jota sopii paheksua
jonkun heikomman tai köyhemmän tai mutakuonomman
ja ellet löydä ketään muuta, halveksithan mua

---

Mä ainakin oon sairas. Joskus toivon etten olisi. Mutta on ihan turha miettiä, mitä olisin jos en olis transu - niinkuin on ihan turha miettiä mitä ihminen, jolla on tenniskyynärpää, olis ilman sairauttaan tai Crohnin tautia sairastava ilman omaansa. Nää on asioita, joiden kanssa me eletään. Ne ei tee meistä sen huonompia tai parempia kuin terveetkään. Yksi modernin länsimaisen sivistysvaltion ihania puolia on se, että sairauksien kanssa on mahdollista elää ihan täysipainoisesti, antamatta sairauden määritellä itseään sen enempää kuin just ite tykkää.

Oon sairas ja ylpeä siitä.

11 kommenttia:

  1. Sairautta ja vammaisuutta määrittää yhtä paljon myös se yhteisö, jossa tämä kyseinen ominaisuus on määritelty "sairaudeksi" tai henkilö "vammaiseksi". Vain sairaassa yhteisössä sairauksia ylipäätään nousee esiin: vaikkapa transsukupuolisuudesta tehdään numero, poikkeavuus... siis yhteisön kuviteltu enemmistö tekee joistain ominaisuuksista, joita ei kykene suodattamaan, sairauksia ja henkilöistä vammaisia, koska ei kykene tasa-arvoisuuteen, jossa nämä ns. vammaisetkin voisivat olla yhdenvertaisia muiden kanssa. Ei se voi olla vammaisten vika. -jonne

    VastaaPoista
  2. Jonne, tätä mä vähänniinku just silleen kivasti hain tässä :)

    VastaaPoista
  3. Mut eiks sairausluokitus kanssa palvele transuja kun se tarkoittaa että hormonihoidot ynnä muut sukupuolenkorjaustoimenpiteet luokitellaan sairaanhoidoksi eikä kosmeettiseksi turhamaisuudeksi. Ero on niinku "autetaan henkilöä elämään lähempänä haluamaansa elämää m.m. lääketieteellisin konstein" vs "viddu toi haluu vääntää itelleen jotai kax kyrpää tohon mahaan ja yhen pillun kainaloon ja olla joku ihqusukupuolinen. Tottakai tehään jos löytyy fygee, otetaaks rasvaimu ja silikonit samalla?" Siis myös taloudellisesti hyötyä kun ei tarvitse ite maksaa.

    Tämän kuvan olen saanut, että tästä syystä kans osa transuiusta haluu pitää sairausluokittelun? Korjaa jos oon väärässä. Vai onko tää hirveen salaista tietoa jota XD-nuoret ja muut pahikset ei sais tietää?

    VastaaPoista
  4. Siis kuten mä tossa just sanoin (jos luit tekstin!), musta on tosi outoa vaatia sairausluokituksen poistoa ja samaan aikaan parempia hoitoja helpommin ja halvemmin. Jos ei oo sairaus niin ei kai sitä tartte hoitaa!

    VastaaPoista
  5. Haluan huomauttaa, että transsukupuolisuus ei minusta tosiaan kuulu mielenterveysongelmien luokitukseen, mut sairausluokitukseen kyllä!

    VastaaPoista
  6. Joku taisi verrata transsukupuolisuutta raskauteen: raskaana oleva ihminen ei ole sairas mutta tarvitsee mahdollisesti kivunlievitystä, tukea, neuvontaa jne.

    "lääketieteellistä väliintuloa vaativa tila" -lausahdus löytyy ainakin Trasekin sivuilta.

    VastaaPoista
  7. Olen pohtinut paljon, miten transsukupuoliset kokevat seksuaalisen identiteettinsä.

    Mikäli itse muutut toiveesi mukaan fyysisesti mahdollisimman paljon naisesta mieheksi, suuntautuuko seksuaalinen (ja parisuhteisiin liittyvä) kiinnostuksesi tämän jälkeen miehiin, naisiin vai molempiin? Mikäli olet kiinnostunut miehistä, koetko olevasti homo, hetero vai biseksuaali? Tunnetko seksuaalista vetovoimaa naisia kohtaan?

    Ei ole pakko vastata tokikaan, mutta kiitän kovasti jos vastailet, olen aiheesta kiinnostunut.

    VastaaPoista
  8. Tykkään pääasiassa miehistä. En usko tämän muuttuvan fyysisen transitioni myötä, mutta mistäpä sitä tietää.

    Identifioidun pääasiassa homoseksuaaliksi (olen mies ja preferoin miehiä). Tunnen kuitenkin välillä vetoa joihinkin naisiinkin. Tarkka määritelmä (sukupuoleen liittyvästä) suuntautumisestani voisi olla vaikkapa "voimakkaasti miehiä ja maskuliinisen spektrin androgyynejä preferoiva panseksuaali". Panseksuaali tarkoittaa, että tuntee vetoa kaikkia sukupuolia (joita on useampia kuin kaksi!) kohtaan.

    VastaaPoista
  9. Kiitoksia paljon vastauksesta! Avartavaa lukemista.

    VastaaPoista
  10. Eikös sairaus ole jotakin, mistä halutaan eroon? Flunssa, syöpä, vatsahaava, masennus. Ihmiset eivät halua olla sairaita. Minusta, jos joku tavoittelee tiettyä tilaa (kuten transut omaa ihannetilaansa, esim. muuttumista toisen sukupuolen edustajaksi) ja on siitä vieläpä ylpeä, kyseessä tuskin on silloin sairaus, vaan ehkäpä ennemmin halu identifioida itseään ja/tai kuulua tiettyyn ryhmään, huomion saamisen lisäksi.

    Kuulostaa hieman samalta, kuin esim. syömishäiriöiden romantisointi - omasta tilasta saatetaan olla sosiaalisesti ylpeitä, kunnes sairaus alkaa oikeasti viedä veroja omasta kehosta, ja harva "syömishäiriöinen" teini sinne asti oikeasti joutuu. Sitä ennen omaa identiteettiä kuitenkin korostetaan "minä olen syömishäiriöinen" -ajattelulla, mikäli oma mieli ja itsetunto on jotenkin vinksallaan. Tuollaisilla asioilla ei kuitenkaan pitäisi leikkiä, eikä kukaan oikeasti vakavasti sairas ole sairaudestaan ylpeä, vaan haluaisi olla TERVE.

    Oma mielipiteeni siis on, että jos joku nimenomaan sanoo olevansa ylpeä esim. siitä että on transu, kyseessä on oma valinta ja oman valinnan korostaminen, eikä sairaus. Tokihan kehoa voi muokata toisen sukupuolen kaltaiseksi, mutta kyseessä on nimenomaan kehon muokkaus, ei mielensisäisen transu-/mies-/nainen-ajattelun muokkaus. Mielensisäistähän se on, ei fyysinen sairaus, sillä kenenkään keho ei tietääkseni janoa/vaadi muuttumista toiseksi sukupuoleksi kuten esim. diabeetikon keho vaatii insuliinia pitääkseen kehon hengissä. "Transuus" on ajattelutapa, psyykkinen identiteetin käsite. Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta uskon, että häiriöt oman sukupuolen kokemisessa liittyvät joko masennuksen tuomiin hormonaalisiin puutteisiin / psyykkiseen häiriöön minäkuvassa tai identiteetissä. Mitään varmaa aiheesta tuskin tosin kannattaa sanoa, sillä syitä ei tietääkseni ole tieteen tiedossa, mutta nämä ovat tämänhetkisiä ajatuksiani aiheesta. Mielelläni toki luen tutkimustuloksia aiheesta, mikäli sellaisia on.

    "Yksi modernin länsimaisen sivistysvaltion ihania puolia on se, että sairauksien kanssa on mahdollista elää ihan täysipainoisesti, antamatta sairauden määritellä itseään sen enempää kuin just ite tykkää."

    Niin voi olla, paitsi jos on kuolemansairas tai vaikkapa istunut koko ikänsä pyörätuolissa. Tunnen tällaisia ihmisiä, ja valitettavasti sairaus rajoittaa heidän elämänsä täysin.

    VastaaPoista
  11. Hei! Sattuisitkohan tietämään, onko saatavilla suomen-/englanninkielisenä mitään tutkimusta/teosta transihmisten seksuaalisuudesta? Jos on esim. nainen joka kokee olevansa mies, voiko seksistä nauttia vai tuntuuko se enemmänkin pakolliselta pahalta? Millainen heillä on seksuaalinen identiteetti? Olen yrittänyt etsiä jonkinlaisia tutkimuksia aiheesta, mutta en ole ainakaan vielä löytänyt.

    VastaaPoista